Minähän taidan taiteilla näitä poikkeuksia ihan vaan poikkeuksien perään. No, riemu se on sekin. Mutta: kohta tulee myös normimateriaalia, että jopahan pääsee näkemään miten senkin laita on. (Menossa on nimittäin Katja Kätilön Kettu. ...eheheh. En vaan voi enää olla sanomatta noin. Ärsyttävä maneeri)

Tällä kertaa kirjoituksen aihe on ... tadaa! teatteri. Sehän on loogista, tämähän ON ...kirjablogi. No, aiheeseen. Kävin siis mukavasti viettämässä viikonloppuani vanhempieni kanssa Ryhmäteatterissa Helsingissä. Siellä olimme katsomassa Kari Hotakaisen kirjan pohjalta tehtyä näytelmää Huolimattomat.

Olen kyllä lukenut myös kirjan, joten käsittelen enimmäkseen sitä. Näytelmä oli myös hyvä mielestäni, tosin vanhempieni suosikki se ei ollut, (eikä sinänsä ne seksi- yms. puheet ollut mitään mukavinta kauraa äiskän ja isän kanssa, mutta joo) mutta minä pidin. En kylläkään osaa arvioida näyttelijöiden suorituksia tai sellaisia.

Kirjaan siis. Tai jos ensin pysähdytään Hotakaiseen. Hotakainen on yksi suosikkikirjailijoistani. Näin se on sanottu, vaikka yleensä en erittele kirjailijoita, joista pidän. (Paitsi Pauliina Susi: siinäpä vasta nainen, joka kirja aivan täydellinen paketti asiaa ja viihdyttävyyttä. Viihde ei paista läpi, joten taiteilijallekin käy ...lue: minulle.) Hotakaisen tyyli on ihan loistava. Joskus mietin, onko Hotakainen saanut kirjoittaessaan kohtauksia, vai mitä hän on tehnyt, mutta materiaalissa säilyy yllätyksellisyys. Juonten rakennus on ainakin paremmalla pohjalla kuin omani.

Hotakaisen kirjoista Huolimattomat nousee tähtihetkiin. Osaksi toki aiheittensa vuoksi. Huolimattomat voittaa vain Ihmisen osa, joka oli tärisyttävä kokemus, ja vielä ensimmäinen Hotakaisen kirja, jonka luin. (en ole lukenut kaikkia Hotakaisen teoksia, otantani on siinä viiden luokkaa: esim. Finlandia-teos on vielä selaamatta)

Näytelmästä vielä sen verran, että yllättävän paljon Hotakaisen teoksen varaan oli saatu rakennetuksi huumoria. En olisi odottanut. Yleisesti ottaen näytelmä oli jättebra. Hävisi kirjalle vain sen, mitä elokuva- yms. versiot häviävät aina kirjalle.

PS. tämän postauksen aikana huomasin todellakin olevani keskittymishäiriöinen. Paljon tuli asiaa, muttei aiheesta mitään.