photo.goodreads.com/books/1313912994l/12404038.jpg

Oikeastaan minun ei pitänyt kirjoittaa tästä kirjasta. Ensin ajattelin, että on huono aloittaa blogi kahdella poikkeuksella, kun olen juuri sanonut lukevani aikuisten kirjallisuutta. (aloitin tietokirjalla ja nyt olen tehokkaasti arvioimassa nuorten kirjaa)

Päätin nyt kuitenkin. Kaksi poikkeusta vahvistaa säännön, ja minä laitan arvosteluni Vilja-Tuulia Huotarisen kirjasta Valoa valoa valoa tänne parhaani mukaan. On kai sille oikeutuskin; teos voitti vuoden Junior Finlandia -palkinnon.

Ja oikeastaanhan se on juuri minun ikäisille tarkoitettu. Ei ole kyseessä mikään lastenkirja, vaan suunnilleen siihen viidentoista ikävuoden maastoon sijoittuva nuorten aikuisten romaani. Kirja kertoo kahdesta 14-vuotiaasta tytöstä, ja näiden kesäromanssista. Niin, ja myös Tshernobylin ydinonnettomuudesta, vaikkakin surullisen vähän.

Aiheethan ovat todelliset, monessa aikuisten kirjassakin käsitellyt: rakkaus ja kuolema. Molemmissa päähenkilöissä on "menetetyn" nuoren traagisuutta, ja juonessa toiveikkuutta, joka ei pidäkään paikkaansa. Oikeastaan, kun miettii, olivat henkilöhahmot traagisen stereotyyppisiä ja käsiteltyjä. Mieleeni tulee mm. Sofi Oksasen Baby Jane, jonka pääparissa on samankaltaisuutta.

No, juoni tai henkilöt eivät olekaan kirjan pääpointti, vaan se on kieli. Kirjan kertoja miettii kirjoittaessa tyyliänsä, tekstiä, tarinaa ja puhuu lukijoille. Ja sitä rataa. Oikeastaan täytyy myöntää, että kirjan tyyli oli mielestäni paikoitellen erittäinkin ärsyttävää. Siinä oli tekotaiteellinen tuntu, vaikka yritys oli ilman muuta hyvä.

Valoa valoa valoa sai myös miettimään, miten vuosi -86, jolloin kertomus tapahtui, eroaa nykypäivästä. Se jopa häiritsi minua, sillä kirjassa oli niin nykypäiväinen fiilis. Kyse oli toki yksilöistä, joten ehkä noin pienessä ja vain tunteisiin perustuvassa piirissä elämä pysyy samana vuodesta toiseen.

Lopuksi voisin sanoa, että kyllä ymmärrän, miksi tämä teos sai Junior Finlandian. Sillä on nimittäin tärkeä tavoite, tai niin näkisin. Nuortenkirjoja paljon lukeneena arvioisin, että 90 % niistä on kieleltään arkista ja yksinkertaista, ja valmistaa aikuisten kirjoista viihdekirjoihin. Tämä sen sijaan yrittää valmentaa nuoria myös kielellisesti erilaisen, taiteellisen ja rikkaan maailman luo.